Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) mukaan naiset ovat miehiä todennäköisemmin digitaalisen väkivallan uhreja. Naisiin kohdistuvassa kyberväkivallassa on kyse pohjimmiltaan vanhasta ilmiöstä, jonka taustalla vaikuttavat naisten ja miesten välinen epätasa-arvo, sukupuolittuneet kulttuurinormit ja erilaiset uskomukset, joilla on ollut pitkä historiallinen jatkumo. Verkossa tapahtuva väkivalta myös seuraa samantyyppisiä kuvioita kuin sen ulkopuolella tapahtuva väkivalta.
Digitaalinen väkivalta - mitä se on?
20 % Euroopan Unionin alueella elävistä nuorista naisista kertoo kokeneensa jonkinlaista seksuaalissävytteistä verkkohäirintää.
Naisiin kohdistuva väkivalta on sukupuoleen perustuvaa syrjintää, jossa väkivallan pelon avulla kavennetaan naisten elintilaa sekä loukataan uhrien itsemääräämisoikeutta ja heikennetään näiden yhteiskunnallisia osallistumismahdollisuuksia. Huolimatta siitä, että Suomi on valittu lukuisia kertoja maailman onnellisimmaksi maaksi, on maa edelleen tilastojen valossa Euroopan vaarallisimpia paikkoja naisille. Euroopan perusoikeusviraston mukaan joka kolmas suomalaisnainen on joutunut joko nykyisen tai entisen kumppaninsa väkivallan uhriksi. Amnestyn arvion mukaan ainakin 50 000 naista kokee vuosittain seksuaalista väkivaltaa.
46 % Verkkohäirintää kokeneista naisista kertoo häirinnän olleen luonteeltaan naisvihamielistä tai seksististä.
Amnesty International survey (2017)
Digitalisaation myötä myös väkivallan toteutustavat ovat moninaistuneet ja naisten vainoaminen sekä uhkailu ovat saaneet uudenlaisia muotoja. Digitaalisella väkivallalla tarkoitetaan tilannetta, jossa väkivaltaa kohdennetaan uhriin digitaalisia välineitä sekä verkon mahdollistamaa anonymiteettiä hyödyntäen. Digitaalisen väkivallan muotoja ovat muun muassa uhkailu, viestittely, vainoaminen, maalittaminen, yksityisen tiedon luvaton levittäminen, henkilökohtaisten viestien, kuvien sekä videoiden jakaminen tai levittäminen luvattomasti.
Digitaalista väkivaltaa esiintyy sekä parisuhteessa että sen ulkopuolella. Häirintä tapahtuu usein verkon eri kanavia pitkin, mutta digitaalinen väkivalta on myös sitä, että henkilön teknologian käyttöä yritetään kontrolloida tai jopa kokonaan estää. Parisuhteessa tapahtuva digitaalinen väkivalta etenee usein vaiheittain. Kumppani saattaa alussa olla kiinnostunut puolisonsa tekemisistä ja seurata tämän toimintaa verkkoympäristössä harmittomalta tuntuvilla tavoilla. Vähitellen käytös etenee pisteeseen, jossa tekijä pyrkii saamaan hallintaansa kaikki kumppanin viestintävälineet.
Maalittaminen
Oikeusministeriön julkaiseman arviomuistion mukaan maalittamiseksi kutsutaan yleensä tietoverkoissa tapahtuvaa toimintaa, jolla pyritään vaientamaan ihmisiä tai vaikuttamaan heidän toimintaansa. Maalittamisen yhteydessä uhria yleensä uhkaillaan ja heistä saatetaan levittää perättömiä tai muutoin loukkaavia yksityiselämään liittyviä tietoja. Pelko maalittamisesta saattaa vaikuttaa siihen, mitä puheenaiheita julkisuudessa käsitellään ja millä tavoin.
Nuoret naiset ja vähemmistöt muita suuremmassa vaarassa kokea häirintää
Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisema Kansallinen rikostutkimus 2012–2021osoitti, että lähes 60 prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä kertoo pelänneensä joutuvansa verkkorikoksen uhriksi. Pelko verkkorikoksen uhriksi joutumisesta on siis huomattavan yleistä suomalaisten keskuudessa. Tutkimuksen mukaan verkkorikosten yleisimpiä tekomuotoja olivat haittaohjelmat (noin 10 prosenttia raportoi) sekä verkossa tapahtuva häirintä. Seksuaalisesta häirinnästä raportoi 13 prosenttia kyselyyn vastanneista ja muusta häirinnästä noin 15 prosenttia vastaajista. Naiset kokivat häirintää miehiä useammin. Tutkimuksen perusteella häirintäkokemukset olivat lisääntyneet verrattaessa vuoden 2018 tilanteeseen.
Näkemykset naisiin kohdistuvan häirinnän yleisyydestä nousevat esiin myös muissa tutkimuksissa: Hallituksen tasa-arvo-ohjelman mukaan häirinnän kohteeksi joutumiselle yleisesti altistavia riskitekijöitä ovat naissukupuolen lisäksi nuori ikä, vähemmistöön kuuluminen ja pienituloisuus. EIGE:n selvityksen mukaan arviolta kymmenen prosenttia 15 ikävuotta saavuttaneista naisista on jo kokenut kyberväkivaltaa. Tasa-arvobarometrin 2017 mukaan kyselyä edeltäneen kahden vuoden aikana seksuaalista häirintää raportoi kokeneensa 39 prosenttia kyselyyn vastanneista naisista ja 17 prosenttia miehistä. Seksuaalinen häirintä kohdistui erityisesti alle 35-vuotiaisiin naisiin, joista häirintää oli kokenut yli puolet. Aineistosta tehdyn tilastollisen analyysin perusteella nuori ikä, vähemmistöön kuuluminen sekä pienituloisuus lisäsivät merkittävästi häirinnän kasautumisen riskiä. Etenkin naisille nuori ikä on merkittävä seksuaalisen häirinnän riskitekijä.
58 % tytöistä on kokenut verkkohäirintää.
50 % tytöistä kertoo kokeneensa häirintää useammin netissä kuin kadulla.
Tampereen yliopiston tuore tutkimus Väkivalta nuorten seurustelusuhteissa osoittaa, että eri muodoissa esiintyvä väkivalta on yleistä suomalaisten nuorten seurustelusuhteissa. Digitaalinen väkivalta on tutkimuksen mukaan koetuista väkivallan muodoista yleisintä – sitä kertoo kokeneensa noin puolet (49%) kyselyyn vastanneista 800 nuoresta. Suurin osa kyselyyn vastanneista seurustelleista nuorista (87%) oli kokenut digitaalista väkivaltaa vain yhdessä suhteessa. Tytöistä 12 prosenttia ja pojista 10 prosenttia kertoi kokeneensa jotain digitaalisen väkivallan muotoa kahdessa tai kolmessa suhteessa, tätä useammissa suhteissa kokemukset olivat tutkimuksen mukaan harvinaisia.
Tutkimuksessa digitaalista väkivaltaa tarkasteltiin henkisen ja seksuaalisen väkivallan teknologiavälitteisenä muotona, jossa väkivallan kohteena olevaa henkilöä pyritään vahingoittamaan esimerkiksi hakeutumalla tämän kanssa toistuvaan tahdonvastaiseen kontaktiin, lähettämällä tälle loukkaavaa tai uhkaavaa viestittelyä, levittämällä tästä huhuja, luottamuksellista tietoa tai intiimikuvia tai painostamalla tätä seksuaalisiin tekoihin tai intiimikuvien lähettämiseen. Kyselyssä nuorten kokemuksia kysyttiin puhelimella ja sosiaalisessa mediassa tapahtuneen häirinnän ja väkivallan osalta.
Uhrikokemukset olivat yleisiä sekä tyttöjen että poikien raportoimina. Tytöistä yli puolet (54%) ja pojista lähes puolet (45%) ilmoitti kokeneensa digitaalista väkivaltaa kumppaninsa toteuttamana ainakin kerran. Tutkimuksen mukaan sukupuolten mukainen ero on tilastollisesti merkittävä. Yleisin digitaalisen väkivallan muoto oli kumppanin ja tämän seuralaisten tai viestien vahtiminen tai seuraaminen sosiaalisessa mediassa (34%). Tytöistä 37 prosenttia ja pojista 32 prosenttia raportoi kokeneensa kuvatun kaltaista käyttäytymistä.
Muita yleisiä raportoituja digitaalisen väkivallan muotoja olivat kumppanin lähettämät ilkeät viestit tai haukkuminen puhelimessa tai sosiaalisessa mediassa. Tytöt raportoivat (36%) kokemuksia selkeästi poikia (23%) useammin. Uhkaavia viestejä kumppanilta oli saanut 12 prosenttia kyselyyn vastanneista. Tytöt (17%) kokivat tätä selkeästi useammin kuin pojat (7%). Useimmiten kyse oli kerran tai muutamia kertoja koetusta uhkaamisesta. Myös suhteen aikana tapahtunut digitaalinen kontrollointi ja vahtiminen oli yleistä. Nuorista kolmasosa (32%) ilmoitti kokeneensa kontrollointia, tytöt (38%) kokivat tätä selkeästi poikia useammin (26%) ja toistuvammin.
Kolmasosa (34%) nuorista ilmoitti itse syyllistyneensä digitaaliseen väkivaltaan parisuhteidensa aikana. Tutkimuksen mukaan tytöt (41%) myönsivät poikia (27%) useammin syyllistyneensä digitaalisen väkivallan tekoon suhteen aikana. Yleisin raportoitu tekijäkokemus oli kumppanin käytöksen ja tapaamisten vahtiminen lähettämällä viestejä tai seuraamalla tätä jatkuvasti. Vastanneista noin neljäsosa (24%) ilmoitti vahtineensa kumppaniaan suhteen aikana. Yleisintä oli joitakin kertoja tapahtunut seuraaminen. Tytöt (30%) ilmoittivat vahtineensa tai seuranneensa kumppaniaan selvästi useammin kuin pojat (18%).
Verrattaessa digitaalisen väkivallan uhri- ja tekijäkokemuksia huomattiin, että tyttöjen ilmoittamat luvut (41%) olivat lähes yhtä yleisiä poikien raportoimien uhrikokemusten (45%) kanssa. Sen sijaan poikien (27%) ilmoittamat tekijäkokemukset olivat selkeästi alhaisemmat, kuin tyttöjen (54%) ilmoittamat uhrikokemukset. Tutkimuksen tekijöiden mukaan eroja saattaa selittää se, että osapuolten välillä on tulkintaeroja väkivallan luonteesta ja siitä, miten tarkasti kokemuksista tulisi raportoida kyselytilanteissa. On myös mahdollista, etteivät kyselyyn vastanneet halunneet myöntää syyllistyneensä kuvatunlaiseen toimintaan.
Verkkohäirinnän yleisenä tavoitteena on uhrin vaientaminen
Verkkohäirinnällä ja -väkivallalla tarkoitetaan tilannetta, jossa uhri joutuu häirinnän tai väkivallan kohteeksi verkkoympäristössä, kuten sosiaalisessa mediassa. Tekijöinä voivat olla yksilöt tai yhteisöt ja häirintä on vahvasti sukupuolittunutta. Verkkoväkivallan uhriksi voi joutua myös tilanteessa, jossa uhri ei tunne entuudestaan häntä vastaan hyökkääviä tahoja.
Naisten kokema kyberväkivalta on muodoltaan erilaista kuin miesten kokema ja vaikutuksiltaan traumaattisempaa. Naisia uhkaillaan miehiä useammin seksuaalisella väkivallalla ja häirintä on luonteeltaan selkeämmin seksuaalissävytteistä. Erityisesti sosiaalisessa mediassa yleistyneessä vihapuheessa uhria tyypillisesti väheksytään, arvostellaan ulkonäön perusteella, häpäistään ja hänen uskottavuuttaan pyritään kyseenalaistamaan. 25% naisista kertoo saaneensa uhkauksia fyysisestä väkivallasta
18% kertoo saaneensa seksuaaliseen väkivaltaan liittyviä uhkauksia 15% kyselyyn vastanneista naisista kertoo joutuneensa kuvallisen häirinnän (esimerkiksi manipuloitujen tai ilman lupaa jaettujen kuvien julkaisun) kohteeksi ICFJ: The Chilling - A Global Study of Online Violence Against Women Journalist
Verkossa tapahtuvaa väkivaltaa kohdennetaan usein netissä aktiivisesti ääntään käyttäviin naisiin ja vähemmistöihin kuuluviin ihmisiin, kuten toimittajiin, vaikuttajiin, poliitikkoihin tai tutkijoihin. Verkossa tapahtuvan väkivallan keskeisenä tavoitteena on usein uhrin vaientaminen tai pelon herättäminen.
73% naistoimittajista kertoo kokeneensa verkkoväkivaltaa työssään
ICFJ: The Chilling - A Global Study of Online Violence Against Women Journalist
Verkkoväkivallan seuraukset ulottuvat yksilön lisäksi myös laajemmin yhteiskuntaan. Tutkimukset osoittavat verkossa häirintää kokeneiden ja sitä todistaneiden naisten vähentävän mielipiteidensä ilmaisemista verkossa. Naisten Linjan mukaan häirinnällä on selkeitä vaikutuksia naisten poliittiseen osallistumiseen, sillä osa naisista jättää asettumatta ehdolle vaaleissa verkkohäirinnän uhan vuoksi. Vastaava ilmiö heijastuu myös uutisointiin ja tutkimuksiin, sillä pelko häirinnästä saattaa ohjata sitä, millaisia aiheita uskalletaan tutkia ja käsitellä.
Kyberrikollisuus on usein uhriksi joutuneelle traumaattinen kokemus
Verkkorikollisuuden uhriksi joutuminen aiheuttaa uhreille samanlaisia seurauksia ja tunnetiloja kuin perinteisen väkivallan uhriksi joutuminen. Väkivalta nuorten seurustelusuhteissa -tutkimuksen mukaan yleisimpiä raportoituja tunnetiloja olivat loukattu, surullinen ja ärtynyt. Tutkimuksessa tytöt mainitsivat yleisimmin tunnetiloiksi loukattu, surullinen, ärtynyt, vihainen ja itsetuntoni laski. Naisten Linjan mukaan yleisiä tuntemuksia digitaalisen väkivallan uhrien joukossa ovat pelko, häpeä, itseluottamuksen vähentyminen, pelko fyysisestä turvallisuudesta sekä uniongelmat. Pahimmillaan häirintä ja sen seuraukset saattavat johtaa uhrin itsetuhoisuuteen sekä itselääkintään päihteitä käyttäen. Uhrin lisäksi vaikutukset heijastuvat myös tämän lähipiiriin, sillä uhrin kokemukset vaikuttavat hänen ihmissuhteisiinsa. Naisten Linjan mukaan useissa tapauksissa häirintä laajenee koskemaan myös uhrin lähipiiriä. Psyykkisten vaikutusten lisäksi verkkohäirinnällä voi olla myös muita pitkäkestoisia seurauksia. Esimerkiksi omaisuuteen kohdistuneilla rikoksilla voi olla suuri taloudellinen vaikutus uhrille ja identiteettivarkaus saattaa sotkea uhrin elämän vuosiksi eteenpäin.
Yli 60 % naisista jättää hakematta apua, mikäli joutuu verkkoväkivallan uhriksi.
Alle 10 % apua hakevista naisista hakee apua poliisilta.
Seksuaalirikoslaki muuttunut Suomessa alkuvuodesta 2023
Suomessa alkuvuodesta 2023 voimaan tullut seksuaalirikoslain uudistus laajensi rangaistuksen piiriin kuuluvien rikosten kirjoa. Lakimuutoksen seurauksena rangaistavaksi seksuaaliseksi ahdisteluksi voidaan nykyisin katsoa myös sellaiset tapaukset, jotka eivät sisällä koskettamista, mutta loukkaavat muutoin kohteeksi joutuneen henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Rangaistavuuden kannalta olennaista on, että teko on vakavuudeltaan rinnastettavissa voimakkuutensa tai luonteensa vuoksi kosketteluun ja niiden katsotaan olevan luonteeltaan kohdetta halventavia, nöyryyttäviä tai muutoin tälle kärsimystä aiheuttavia.
Edellä kuvattuihin tekoihin voi lain mukaan syyllistyä esimerkiksi itseään paljastamalla, käyttämällä sanallisesti ahdistelevaa kieltä, lähettämällä tai esittämällä viestin tai kuvan tai ottamalla toisesta seksuaalissävytteisen kuvan. Lain tulkinnan mukaisesti vastentahtoisesti vastaanotetut kuvat sukuelimistä, seksuaalissävytteiset videot ja äänitallenteet sekä sanallisesti rivot viestit saattavat olla peruste teon rangaistavuudelle. Vastaavasti toisen ihmisen kuvaaminen hameen alta tai salaa katselu esimerkiksi pukuhuoneessa katsotaan nykyisin rangaistavaksi. Olennaista rangaistavuuden kannalta on, että teko on tahallinen ja sen kohteeksi joutunut henkilö kokee itsemääräämisoikeutensa tulleen loukatuksi.
Apua digitaalisen väkivallan uhriksi joutuneille
Vastuu kyberrikoksen ja digitaalisen väkivallan teosta on aina rikoksen tekijällä - ei uhrilla. Mikäli joudut rikoksen uhriksi tai kaipaat tukea, apua tilanteen ratkaisemiseksi tarjoavat muun muassa seuraavat tahot:
Naisten linjan Turv@verkko-palvelut
Poliisi
Rikosuhripäivystys
Tukikeskus Varjo
Ohjeita digitaalisen vainon uhreiksi joutuneille:
Nyman, Linus & Kankaala, Laura: Mitä tehdä, jos ex-kumppanisi vainoaa sinua teknologian avulla
Backman, Sebastian & Mantu, Eve: Suojaa itseäsi netissä - älä tee nettirikollisen työtä liian helpoksi. YLE.
Lähteet & viitatut
Council of Europe: Cyberviolence against women 2023. EIGE 2022:Combating Cyber Violence against Women and Girls. 25 Nov 2022. DOI: 10.2839/182765 Heinonen, Veera:Häirintä heikentää yhä naisten ja vähemmistöjen elämänlaatua - näin ei voi jatkua! Naisjärjestöjen keskusliitto, 8.3.2023. Isotalo, Anu (toim.): Väkivalta nuorten seurustelusuhteissa - Kyselytutkimuksen tuloksia. Tampereen yliopisto, 2023. Kyberturvallisuuskeskus: Kybersää toukokuu 2023. Lindeman, Iina: Naisiin kohdistuva väkivalta. Amnesty 2023. Naistenlinja: Verkkohäirintä 2023. Vainoaminen 2023. Niilola, Merja:Vainoaminen laajeni parisuhteesta someen - Oikeuskäytäntö linjaa nyt, miten laki taipuu somevainon suitsimiseen. 24.10.2020, YLE. Poliisi: Kyberrikokset - mitä kyber tarkoittaa? 2023. Vainoaminen 2023. Rikosuhripäivystys: Kyberrikollisuudella on monta ei muotoa, 2023. Digitaalinen väkivalta ja vaino, 2023. Vainoaja hyödyntää digiteknologiaa leikiten 2/2017. Sisäministeriö: Kyberrikollisuus ylittää rajat tietoverkoissa, 2023. Sosiaali- ja terveysministeriö: Suomi tasa-arvon kärkimaaksi: Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2020–2023. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:35 Seksuaalista häirintää on kokenut lähes 40 prosenttia naisista, erityisesti häirintä kohdistuu nuoriin naisiin. 15.6.2018. STT: Uhkailua ja väkivaltaa kokeneiden osuus nousi koronaepidemiaa edeltävälle tasolle. 13.9.2022, Helsingin yliopisto. Tarkkala, Katri: Tämä kaikki ahdistelu voi pian olla rangaistavaa - uusi seksuaalirikoslaki tulee voimaan. 22.11.2022, Ilta-Sanomat. THL: Seksuaalinen häirintä, 2.8.2023. Varjo: Digitaalinen vaino 2023.